sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Laiskamatoheppa

  Perjantaina suuntasin taas heti koulun jälkeen tallille ratsastamaan. Haettiin Alisan kanssa Viivi ja Polkka talliin ja alettiin kaikessa rauhassa laittaa niitä kuntoon. Viivi seisoi käytävällä puoliunessa, vaikka välillä se nosti pänsä tarkkaavaisena ylös ja tuijotti ulos korvat tötteröllä. Mun juoksennellessa pitkin maita ja mantuja etsiessäni kypärää, raippaa ja kenkiä Alisa oli ehtinyt laittaa Viiville satulan ja mun tehtäväksi jäikin sitten vain suitsia ponimus.

  Suunnattiin kentälle, ja totesin sen pohjan ihan tarpeeksi hyväksi. Vähän märkä, muttei mikään löllö. Aika raskas se kuitenkin oli. Alisa nappasi Viivistä muutaman ihanan kuvan ja rakennekuvan tapaisen. Ei oo ihan toi laihdutusprojekti ottanut tuulta purjeisiin :D. Kaikki postauksen kuvat on muuten Alisan ottamia!



Pullava pulla
  Alkukäyntien jälkeen en jäänyt käynnissä taivuttelemaan yhtään, vaan pyysin Viivin raviin ja ravailin alkuun pitkillä ohjilla. Vähän kerrastaan keräsin ravissa ohjaa käteen, edelleen niin, että Viivi sai mennä haluamaansa vauhtia. Vauhti ei kyllä päätä huomannut, päinvastoin vauhti meinasi hiipua ihan olemattomiin. Perjantaina mun pitkin ohjin verryttelyyn kuului lisäksi laukkaa puolipitkällä ohjalla.


Taas on hienosti kyynärpäät lähellä kylkiä...
  Ravasin vielä laukkaamisen jälkeen vähän yrittäen saada Viiviä vähän aktiivisemmaksi. Toinen oli niin laiskalla tuulella, ettei meinannut jaksaa liikkua. Yritäppä siinä sitten saada hevosta liikkumaan, kun se haluaisi vain viettää aikaansa auringonpaisteessa ja ottaa chillisti.
  Alisakin kommentoi, että on vähän laiskaa menoa. Kyllähän mä sen selkäänkin tunsin, kun ei mitään oikeen voinut tehdä paitsi koko ajan patistaa tammaa liikkumaan. Viivi oli niin laiska, ettei oikeen noteerannut mun pohjeapuja vaan jouduin jatkuvasti näpäyttelemään sitä raipalla.

Mun ilme on niin keskittynyt :D!

Ei ihme ettei vaihdot onnistuneet näillä pyykkinaruohjilla!
  Päätin nostaa vielä laukan, ja tulla samaa tehtävää kuin viime viikolla. Eli kahdeksikkoa laukassa, kentän keskellä oli puomi ja ylitin sen joka kerta tehden laukanvaihdon. Muutama ihan puhdas vaihto saatiin, joka on todella paljon edistystä! Pari kertaa Viivi vaihtoi ihan automaattisesti (se ei ikinä ennen ole tehnyt niin!) enkä huomannut vaan rupesin sähläämään vaihdon kanssa.
  Laukkaaminenkin oli vähän haasvataa, kun Viivi ei laukannut kunnolla eteen. Jos se ei laukkaa kunnolla, sillä ei ole voimaa vaihtaa sitä laukkaa. Muutaman kerran kun näpäyttiraipalle reippaasti ennen puomia, sain Viivin sen verran aktiiviseksi että laukanvaihto onnistui.




  Puomitehtävän ja hengähdystauon jälkeen jatkettiin ravissa, jossa nyt sain vähän parempia pätkiä. Ei mitään superhyviä, mutta muutaman kerran Viivi jaksoi myödätä niskastaan ja tuli hetkeksi peräänantoon. Laukkasin vielä muutaman pätkän uralla, ja Viivi oli tosi hyvän tuntuinen. Harmi vaan, kun Alisa ei ollut silloin kamera kädessä räpsimässä kuvia!

  Päätin lopettaa hyviin laukkapätkiin ja annoin ponille pitkät ohjat loppuraveja ja -käyntejä varten. En ollut kovin tyytyväinen ratsastukseen, koska ratsastaminen oli tosi vaikeeta ja ärsyttävää kun koko ajan piti olla vaatimassa eteen.

Niin reippaan ja motivoituneen näköinen ratsu mulla!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Cuma ja Viivi eivät ole omiani, vaan ratsastuskoulun hevosia. :)