perjantai 1. toukokuuta 2015

Lentoon lähdössä

I believe I can fly. I believe I can touch the sky...

 Tämän päivän vuokrauksesta sana tai kaksi. Ja muutama kuva, koska kuvat kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Heppa oli kuin lentoon lähdössä. Kuski harjoitteli lentämistä huonoin tuloksin; ilmalentoa ei valitettavasti tullut, vaikka melko lähellä se oli.
  Vipsu oli tallissa vielä melko normaali, vähän possu. Harjatessa en huomannut mitään epänormaalia esimerkiksi mahan alusta harjattaessa, Viivi vähän luimisti niinkuin yleensäkin. Satulavyönkin se antoi kiristää ongelmitta.


  Mentiin aluksi maneesiin, koska pihaan tuli jotain traktoreita tuomaan hiekkaa, ja heidän täytyi käyttää kenttää yhdelle tarhalle kulkemiseen. Maneesissa ehdin kävellä ja ravailla sekä ottaa muutaman laukannoston. Mitään kovin epänormaalia ei ilmennyt, Viivi kulki vain vähän pohkeen takana laiskana kuin mato. 
  Otin raipan pois koska se oli turha, mutta Alisa käski ottaa sen takaisin. Se sanoi, että ei voida harjoitella laukan kokoamista jos Viivi ei liiku kunnolla eteen. Otin sitten raipan takaisin ja siirryttiin kentälle. Viivi meinasi lähteä tuulen mukana lentoon, se ravasi ihan päättömänä ilman minkäänlaista kontrollia. Sanoin Alisalle, että otan vähän laukkaa että Viba saa purkaa energiaa ennenkuin aletaan harjoitella niitä kokoamisia. Se oli virhe. Eka kierros laukkaa sujui ihan hyvin. Sitten Viivi alkoi pomppimaan vähän paikallaan ja jäi tosi paljon pohkeen taakse. Pyysin eteen, toinen pukitti. Se pukitti ja pukitti. Mä nauroin sen pikkupukeille ja sivuloikille, Alisa nauroi ja yritti kuvata. Ihan yhtäkkiä Viivi pukitti sellaisen pukin, että meinasin lentää selästä. Siihen loppu naureskelut, vähän nimittäin säikähdin. Yritin vielä laukata, mutta totesin sen liian vaaralliseksi ja kipaisin hakemassa turvaliivin.


Niinku huomaatte, poni on tosi tyytyväisen näköinen...

  Ei paljon turvaliivit auttanu. Poni oli pukkituulella eikä siihen saanut vaikuttaa pohkeella juurikaan. Siinä meni sitten ne kokoamisharjoitukset siihen, että yritti pysyä kyydissä ja pitää hevosen hallinnassa. Ei kiva.

Pikkupukkeja

Niin iso pukki, ettei meinannut mahtua kuvaan.

Meitsi nauraa :D

Saatiin muutama melko hyvä pätkä

Kuva näyttää ihan kivalta, mutta todellisuudessa Viivi vie mua ihan kympillä
  Alisan kanssa yritettiin sitten selvittää, mistä Viivin käytös johtui. Satula oli ok, Viivi ei ollut mahastaan tai kyljistään erityisen arka tms. Tultiin siihen tulokseen, että se varmasti on kiimassa. Tallin omistajaltakaan ei tullut mitään erilaista kommenttia kun kuuli ja näki mitä Viivi oli tehnyt :D Ensi viikolla katsotaan miltä heppa tuntuu ennenkuin kannattaa alkaa huolestua liikaa. Aina kun Viivi pukittaa tai ei anna koskea kylkiinsä, yritän muistaa että se on vain tamma. Ei sen ihmeempiä.

1 kommentti:

Cuma ja Viivi eivät ole omiani, vaan ratsastuskoulun hevosia. :)