perjantai 29. huhtikuuta 2016

Ne ei nää sua niinkuin mä

ilman sua tätä ilmaa ois ihan liian vaikee hengittää

Minusta tuntuu, että jokainen vuokrauspostaus alkaa samalla tavalla. Mutta kuten aina; oli maanantai ja lähdin tallille hyvillä mielin ratsastamaan. Tallin omistaja ehdotti että menisin Cumalla. Minua ei tarvinnut suostutella, suorastaan hihkuin innostuksesta päästä ratsastamaan neidillä kahden viikon tauon jälkeen.

Täytyy myöntää, että lähdin hakemaan Cumaa tarhasta sisälle vähän ristiriitaisin fiiliksin. Kun lähden tallille, haluan joka kerta nollata ennakkoluuloni ja ottaa vastaan hevosen kuin hevosen. Tiedän, että tallin omistaja on alansa ammattilainen ja hän osaa valita oppilailleen hevoset joiden kanssa pärjäävät. Aivan niinkuin jokaisella ratsastuskoululla.
  Edellinen ratsastuskerta Cumalla (tai no oikeastaan kaksi edellistä) eivät sujuneet ihan toivotulla tavalla enkä ollut oikein tyytyväinen itseeni. Myönnän, että ratsastin huonosti. Cumalla oli liikaa energiaa ja se vei minua. Minä luovutin. Olin kotiin päästyäni niin pettynyt. En Cumaan, sillä se ei ollut tehnyt mitään väärää, se vain halusi purkaa energiaansa eikä ymmärtänyt epäselviä apuja. Petyin itseeni koska luovutin. Maanantaina pyyhin kaikki ennakkoluulot ja epäilyt syrjään ja odotin mitä tuleva ratsastus tuo tullessaan.


Nousin maneesissa Cuman selkään ja päätin, että tänään en luovuta. En luovuta enää koskaan. Elämässä voi tehdä paljon virheitä, pahin niistä on luovuttaminen. Pyysin Cuman kevyesti käyntiin uralle. Alkukäynnit pitkin ohjin sujuivat mukavasti hovikuvaajani Janinan kanssa jutellessa, kun hän oli saapunut meitä kuvaamaan. (Kaikista kuvista suurkiitokset siis Janinalle ♥!)

Aloitin ratsastuksen "ihan kunnolla" päädyssä ympyrällä pitkin ohjin. Cumalla oli taas hirveä vauhti päällä, ja olin päättänyt kokeilla hieman erilaista tapaa verrytellä se. Yhden kerran perusteella voisin todeta toimivaksi! Lähdin ratsastamaan pitkällä ohjalla käyntiä niin kauan, että Cuma oli rento ja laski päätään alas. Kun se oli mielestäni tarpeeksi rento, nostin ravin. Ravasin muutaman kierroksen ihan pitkällä ohjalla ja otin sitten ohjat tuntumalle. Halusin varmistaa, että ohjasotteeni pysyy koko ajan vakaana ja otinkin käsillä kiinni satulan kauhukahvasta. Pystyin nyt ratsastamaan Cumaa todella pienin ohjasavuin pitäen käteni samalla vakaana. Tätä kokeilen toistekin!




Cuma alkoi rentoutua yllättävän nopeasti. Selästä käsin tuntui, että se hakeutui kauniiseen muotoon, se pärski ja oli siinä eikä juossut alta pois. Vaihdoin oikeaan kierrokseen, johon Cuma on yleensä jäykempi. Se ei olisi ensin halunnut taipua kunnolla, mutta sain kuitenkin ratsastettua tähänkin kierrokseen ihan hyvin.
Hetkisen ravattuani päätin ottaa muutaman kierroksen ajaksi käyntiin ennen laukkoja. Oikea kierros on Cumalle vaikeampi ja se vaihtaa helpommin ristilaukalle siinä kierroksessa. Ajattelin laukata melko pitkällä ohjalla ympyrällä niin, että Cuma sai vain laukata eteen ilman että häiritsen sitä. Olen huomannut, että kun alan itse sählätä selässä jotakin, Cuma vaihtaa ristilaukalle. Maanantaina ristilaukalle vaihtoja tuli vain muutaman kerran ja nekin omasta virheestäni. Mitäs menin säheltämään!

Vasempaan kierrokseen Cuma oli paljon parempi. Se laukkasi eteen kuitenkin niin, että minulla oli siihen jonkinlaista kontrollia. Muutaman kierroksen välein pyysin siltä 2-4 askeleen verran kokoamisia ja neiti kokosi laukkaa yllättävän hyvin. Lopuksi Cuma sai vielä laukata vasemmallekin pidemmällä ohjalla. Tamman laukka on kehittynyt hurjasti, jos vertaa lähtötilanteeseen, mutta en koe että minulla olisi tarpeeksi taitoa kehittää Cuman laukkaa eteenpäin, sen saa tehdä joku muu ja minä vain yritän olla pilaamatta työn tuloksia.




Laukkojen jälkeen Cuma sai taas kävellä muutaman kierroksen pitkällä ohjalla. Oikeastihan ratsastaja sai hengähdystauon kun Cuman laukassa istuminen vaatii niin paljon työtä, kun olen tottunut istumaan Viivin laukassa, jossa on paljon helpompi olla. Oli miten oli, jatkoin ottamalla ohjat uudelleen tuntumalle pohkeenväistöjä varten. Ensin tein pohkenväistöä muutaman kerran pitkällä sivulla, ennenkuin aloin kääntää päädystä L-kirjaimesta keskihalkaisijalle väistössä joko H- tai M-kirjaimille. Cuman kanssa ongelmaksi väistöissä muodostuu usein se, että se menee takapää edellä. Olen opetellut käyttämään johtavaa ohjaa väistöissä joka vähän auttaa. Muutaman hyvän väistön jälkeen saatiin vielä pari askelta sulkua, johon oli hyvä lopettaa tehtävä.




Ravasin vielä jonkun aikaa harjoitusravissa ohjat tuntumalla. Cuma oli rento ja tasainen ja sillä oli oikeastaan tosi kiva ratsastaa. Katsoin kelloa ja huomasin ratsastaneeni jo aika pitkään, joten ravasin vielä pitkällä ohjalla kevennellen loppuravit ennen kuin lopetin. Olin ihan superväsynyt ja selästä alas hypättyäni annoin Cuman ohjat Janinalle joka talutti Cuman loppukäynnit. Maanantain perusteella voisi sanoa, että ehkä me selvitään kisoista hengissä. Saa nähdä....


8 kommenttia:

  1. Kehitytte kyllä Cuman kanssa ihan hirmuista vauhtia! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voih, meinaan ihan punastua kun noin kehut :''D

      Poista
    2. Äläs nyt turhaan punastele ;)

      Poista
  2. näytät siltä et oisit syönyt viiskyttuhatta kiloo pullaa. no hard feelings.

    VastaaPoista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  4. On se Cuma kyllä aika söpö <3

    VastaaPoista

Cuma ja Viivi eivät ole omiani, vaan ratsastuskoulun hevosia. :)