tiistai 5. heinäkuuta 2016

Kovimmat tyypit on mokailevii

Tarina siitä, miksi kouluradat kannattaisi opetella ulkoa hyvissä ajoin.

Kisapostauksen toisessa ja samalla viimeisessä osassa puhutaan Viivistä, ja siitä, miksi kouluradat kannattaa opetella hyvin. Cuman startin jälkeen ehdin istuskella kentän laidalla hyvän aikaa, sillä Viivi starttasi ennen minua toisen ratsastajan kanssa, eikä minun tarvinnut itse verrytellä sitä. Edellisen ratsastajan tullessa radalta hevonen vaihtoi ratsastajaa, ja ehdin hyvin verrytellä vajaan vartin verran.

Kaikki kuvat c. Lotta

Ratsastukseni näytti kuulemma heti erilaiselta, kun istuin Viivin satulaan. Aivan varmasti se näytti erilaiselta, kun allani oli rauhallinen ja verrytelty hevonen, joka liikkui pienillä avuilla ja kuunteli minua. Verkassa tein muutamia laukannostoja ja ravipätkiä, mutta en mitään ihmeellistä, sillä Viivillä oli jo kaksi starttia alla. Pian meidät kuulutettiinkin jo radalle, jonne lähdin hymyssä suin vaikka vähän jännittikin. Maneesin ovella vielä nauroin Janinalle, että en muista rataa ja ihan varmasti unohdan jotakin...



Linja alkutervehdykseen ei ollut ihan suora, mutta pysähdys oli hyvä ja saatiin 6,5. Kaikki kohdat kn-specialin radassa onnistuivat numeroin 6-7, kunnes tuli toisen voltin aika. Tai no, sitä toista volttia ei tullut. Kun kuulin vihellyksen ja mulle sanottiin, että unohdin voltin, repesin miltei nauramaan. Mitä olinkaan juuri sanonut kävellessäni maneesiin! :D Siirsin Viivin uudelleen raviin ja ratsastin unohtuneen voltin, joka jäi liian pieneksi ja litteäksi, näin ollen saatiin siitä radan huonoin numero 5. Pysähdyksestä i-kirjaimessa saatiin 6,5, mutta laukannostossa Viivi oli vähän veltto ja jouduin patistamaan sitä kunnolla eteen ja saatiin siitä 6. Pyysin Vipsua ympyrällä sen verran eteen, että se alkoi pukitella ja saatiinkin ympyrästä numeroksi 5 kommentin "tahtirikko" kanssa. Laukkalävistäjästä ja seuraavasta laukannostosta saatiin molemmista 7, jonka jälkeen koko loppurata sujui tasaisesti 5-6,5 numeroin. Lopputervehdyksestä saimme radan parhaan numeron, 7,5.



Olin kokonaisuuteen tosi tyytyväinen. Unohduksesta huolimatta ratsastin tasapaksun ja siistin radan ilman sen suurempia mokia. Radan kokonaispisteiksi tuli 156 pistettä, prosenteiksi muutettuna 62,40%. Lopulta sijoitukseni oli 8/16. Sanoisin, että tuolla ratsastuksella ei mitenkään huono suoritus. 

Seuraaviin kisoihin onkin aikaa reilu kuukausi, joten ehdin hyvin opetella kn-specialin radan :D Ensi kerran tavoitteena voisikin olla rata jota en unohda! Eipä tämä tosin ollut ensimmäinen kerta, kun radan unohdan, sillä ensimmäisissä koulukisoissani viime syksynä unohdin C-merkin kouluradasta keskikäynnin. (postaus). Myöhemmin nähdään, minkälaisia tuulia elokuiset kisat tuovat tullessaan. Niitä odotellessa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Cuma ja Viivi eivät ole omiani, vaan ratsastuskoulun hevosia. :)