torstai 24. marraskuuta 2016

Mut meil oli siivet

...ja me kiivettiin, meil oli siivet ja me liidettiin

(Ei, en keksinyt kunnollista otsikkoa vaikka kuinka mietin.) Ensimmäistä kerta moneen viikkoon avaan Bloggerin siksi, koska haluan kirjoittaa blogiin jotain. Pieni blogiloma teki hyvää. Minulla on vain ollut sellainen tunne, ettei kirjoittamisesta ole itsellekään mitään iloa, ei ole kuvia postausten kuvitukseksi eikä oikeastaan edes ole aihetta kirjoittaa. Ei ole vieläkään, mutta kirjoitan silti. Motivaatio on palannut.




Elämä kulkee normaalisti omia raiteitaan. Koulu vie aikaa. Viivi on oma ihana itsensä, Cuma isomahainen ja oma itsensä sekin. C on ollut ratsastaessa nyt pari viikkoa ihan ylienerginen ja vähän pöhkö, mutta tallissa se jaksaa viimein seistä paikallaan harjatessa vaikka karsinan ovi olisikin auki. Sen kanssa on suunnitelmissa osallistua maastakäsittelykurssille, ja mä kovasti toivon että C oppii sitten pikkuhiljaa kunnioittamaan minua ja muita ihmisiä enemmän. Salaa toivon, että se auttaisi vähän myös ratsastukseenkin.

Lumikin ehti tulla ja sulaa jo pois. Viime viikon torstaina bussipysäkiltä kotiin kävellessä kuulin linnun laulua ja mietin, että talvi oli tänä vuonna ennätyksellisen lyhyt. Lunta jään kaipaamaan, kylmyyttä en. Oon unohtanut valokuvatakin ihan kokonaan. Siis jos Horsw Show'ta ja Ainon laatiksia ei lasketa. Enkä ole sen pahemmin ollut valokuvattavanakaan. Pimeys rajoittaa liikaa! Nämäkin kuvat ovat lokakuun alusta. Onpahan edes ne.


4 kommenttia:

  1. Ihan mahtavia kuvia ja oikein kiva, että palasit blogin puolelle! :)

    VastaaPoista
  2. Hahah, nyt tuo kappale soi mun päässä :D Ihania kuvia ja kiva postaus muutenkin!

    welifedream.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hahaha mulla on pyörinyt toi biisi päässä jo pari päivää... :'D Kiitos sullekin ♥

      Poista

Cuma ja Viivi eivät ole omiani, vaan ratsastuskoulun hevosia. :)