keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Hui, härkä!

Vanerihärkä ja monta muuta asiaa we valmennuksesta


Lauantaiaamupäivä sujui mukavasti working equitation valmennuksissa. Kyllä, valmennuksissa. Oman valmennukseni jälkeen (johon olin etukäteen ilmoittautunut) ratsastin melkein kokonaisen tunnin seuraavasta valmennuksesta. Samalla sain sopivasti kuitattua vanhaksi menevän rästitunnin.

Ensimmäiseen valmennukseen tiesin jo etukäteen saavani Harry-nimisen isokokoisen ruunan. H on yksi tallin opetushevosista ja olen sillä aika paljon ratsastanutkin, mutta en ole koskaan siitä erityisemmin tykännyt. Kyllä sillä ratsastaa, mutta en tykkää istua sen pomppivassa harjoitusravissa, enkä osaa ratsastaa sitä "oikeilla säädöillä" sitten alkuunkaan. Valmennus aloitettiin taluttamalla hevosia ympäri maneesia jotta ne näkisivät kaikki sinne pystytetyt esteet. Harryn mielestä vanerista tehty härkä oli sairaan pelottava, ja se kuikuili sitä todella epäluuloisen näköisenä kaukaa. Kun opettajamme tuli härän luokse syöttämään hevosille porkkanoita, alkoi Harrykin kiinnostua härästä, eikä se enää ollutkaan niin pelottava, etteikö sen lähelle olisi voinut mennä (H muisti tässä asiassa turvavälin: vähintään hevosen mitta toiseen otukseen, lähemmäksi ei mennä!).

Kun alkoi vaikuttaa siltä, että hepat olivat sujut maneesissa olevien härpäkkeiden kanssa, päästiin nousemaan selkään. Alkuverryttelyissä pujoteltiin käynnissä ja ravissa esteiden välissä, ennen kuin siirryttiin pyöröaitaus tehtävään. Pyöröaitauksessa on avoin sisäänkäynti ja jokin kierrettävä objekti keskellä. Tehtävässä ratsastetaan keskellä olevan objektin ympäri molemmissa kierroksissa ja käydään välissä kääntymässä ulkopuolella. Oikeasti tämä kuuluisi tehdä laukassa, mutta harjoittelimme sitä aluksi vain käynnissä ja ravissa. Ravissa H oli todella tahmean oloinen ja sain patistaa sitä koko ajan liikkumaan aktiivisemmin. Muutaman kierroksen aitauksessa pyörittyämme sain pari hyvää pätkää ja sitten päästiinkin jo jatkamaan seuraavaan tehtävään.

Pyöröaitaus


Seuraavana vuorossa olivat väistöpuomit. Tehtävän idea on todella simppeli: ratsastetaan puomille niin, että hevosen etu- ja takajalat ovat puomin eri puolilla ja väistätetään hevosta sivulle niin että puomi on sen mahan alla. Vasenta pohjetta H väisti alusta asti tosi hyvin, mutta oikeaa pohjetta se ei samalla tavalla kuunnellut vaan jäi jumittamaan keskelle puomia. Toistojen kautta se alkoi väistämään oikeaakin pohjetta paremmin ja lopulta olin ihan tyytyväinen! Koska ravi ei WE:ssä ole periaatteessa hyväksytty askellaji ollenkaan, päästiin seuraavissa tehtävissä harjoittelemaan laukka-käynti-laukka siirtymisiä ihan urakalla. Lähestymiset kellokujalle, sillalle tai joelle tehtiin kaikki laukassa ja hieman ennen estettä siirrettiin suoraan käyntiin. Tuollaiset siirtymiset ovat aina tosi vaikeita minulle, joten sainkin useamman kerran huomautusta liian monesta raviaskeleesta siirtymisessä ja siitä, että pitäisi olla napakampi siirtymisissä.

Silta oli alkuun Harryn mielestä toinen superpelottava juttu. Ollaan perus ratsastustunneilla ratsastettu muutamia WE esteitä, ja olen ollut H:n kanssa mukana tunnilla jossa oli tämä silta. Pienen patistamisen jälkeen se käveli rohkeasti sillalle, eikä seuraavilla kerroilla ollut mitään ongelmaa. Sillan vieressä oleva "joki" ei sen sijaan pelottanut herraa laisinkaan, vaikka se oli ihan uusi juttu. Kellokujaakin ollaan harjoiteltu aiemmin, joten sen suorittamisessa ei aiheutunut suurempia ongelmia. Kilisevää kelloa H ihmetteli muutamaan otteeseen, mutta ei yrittänyt karata paikalta. Loppukäyntien ajaksi saatiin käteen vielä seivästä esittävät harjanvarret, joilla sunnuntain valmennuksessa olisi tarkoitus seivästää pelottavaa vanerihärkää...

Silta

Vesimatto toimitti joen virkaa.

Kuvat Harrysta on otettu sunnuntaina, kiitos kuvista Aino!

Seuraavaan valmennukseen arpaonni suosi hevosvalinnan osalta, sillä pian huomasinkin istuvani Viivin selässä. Oikeasti, toiseen valmennukseen osallistuminen tuli ihan yllättäen! Olin harjaamassa Harrya tallissa ennen ulosviemistä, kun minulle tultiin sanomaan että voisinko ratsastaa Viivillä. Eipä siinä oikein muuta voinut tehdä kun laittaa kypärän uudestaan päähän ja lähteä ratsastamaan. No jaa, olihan se oikeastaan aika kiva päästä ratsastamaan vielä Viivilläkin että en minä pahakseni laittanut vaikka "jouduin" toiseenkin valmennukseen ;). Myös Viivin mielestä vanerihärkä oli kamalan pelottava ja sitä piti kuikuilla vähän väliä. Vierestä pystyi loppevalmennuksesta ratsastamaan, mutta Viivin ilme kertoi sen mielipiteen hänen reviirilleen tunkeutuneesta oliosta.

Toisessa valmennuksessa tehtiin pääasiassa samoja juttuja kuin ensimmäisessäkin. Viivi ei oikein ymmärtänyt pyöröaitauksen ideaa ja joka kerta sisäänkäynnin kohdalla se lähti valumaan ulkopohjettani vastaan vaikak kuinka yritin estää. Sen lisäksi se oli hyvin haluton liikkumaan pyörössä yhtään mihinkään suuntaan. Tämän takia jouduimmekin pyörimään siellä useamman kierroksen, ennen kuin Viivi oli ihan ok ja pääsimme jatkamaan. Väistöpuomit Viivi suoritti tasaisen varmasti molempiin suuntiin. Ei oikein hyvin, mutta ei huonostikaan. Teimme väistöjä myös pitkillä sivuilla ilman puomeja ja kun Viivi alkoi notkistua enemmän olivat väistötkin helpommat ja loppujen lopuksi se teki muutaman todella hienon väistön.

Kuvat Viivistä on otettu maanantaina 3.4, jolloin ratsastin sen kevyesti läpi. Kuvista kiitos Janinalle!

Tätä tehtävää ollaan harjoiteltu paljon ratsastustunneilla. Ideana on ratsastaa hevonen tynnyrin viereen (ei ole muuten ihan helppoa, aika moni hevonen pelkäsi tynnyriä!) ja nostaa tynnyrin päällä oleva esine ilmaan.

Tuplapujottelu on ehkä ainoa WE tehtävä, josta en tykkää yhtään! Viivi oli jäykkä oikeasta kyljestään ja u-käännökset vasemmalle eivät olleet yhtään sen mieleen. Muutaman kerran jouduin raipalla muistuttamaan että kaarteet ravataan eikä laahusteta kuin mato. Tästä neiti ei hirveästi perustanut vaan protestoi raipannäpäytyksiä pukittamalla. Pujottelulinjojen välissä tuli tehdä käyntisiirtyminen, jonka Viivi teki hyvin hitaasti. Oikeastihan koko tehtävä kuuluisi ratsastaa laukassa ja tehdä pujottelulinjojen välissä laukanvaihto, mutta me ratsastimme ravissa ja teimme laukanvaihdon tilalla muutaman askeleen käyntisiirtymän. Viivin kanssa siirtymät tosin venyivät useampaan askeleeseen, kun se ei välittänyt kuunnella pohjettani. Taas pyysin raipalla eteen ja Viivi vähintäänkin viuhtoi vihaisesti hännällään jos ei pukittanut.

Siltaa itsenäisesti vuokrauksessa. WE valmennuksia varten silta oli saanut "reunat".
 Sillan ja joen Viivi ylitti hienosti. Siltaa olen sen kanssa ratsastanut itsenäisestikin käynnissä vuokrauksissa kun silta on sattunut maneesissa olemaan ja ratsastustunneilla myös ravissa. Joki oli Viivin mielestä vähän hassu, mutta se ylitti senkin rohkeasti pyynnöstäni. Kaiken kaikkiaan Viivistä mulle jäi ihan hyvä maku suuhun, vaikka tahmeus erityisesti tuplapujottelussa ärsytti. Siirtymisiä erityisesti käynnistä raviin pitää harjoitella vuokrauksissa paljon, jotta saisin Viivin vähän reaktiivisemmaksi. Viivi on siitä jännä hevonen, että se saattaa liikkua reippaasti eteen ollen kuitenkin pohkeen takana. Se hämää ratsastajaa tosi paljon, ja itsekin menen monesti luulemaan että nyt se kulkee aktiivisesti omalla moottorillaan, kunnes päädyn tekemään siirtymisiä ja huomaan Viivin olevan tahmea. Nämä on kuitenkin sellaisia asioita joihin pystyn itsekin kiinnittämään huomiota, joten täytyy vaan olla valppaampi siellä selässä!


Kuvaukset valmennuksissa olleista tehtävistä löytyy wefin sivuilta, jos kiinnostaa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Cuma ja Viivi eivät ole omiani, vaan ratsastuskoulun hevosia. :)