tiistai 6. maaliskuuta 2018

Karvapyllyjä, auringonpaistetta ja tangotreenejä

Mistähän sitä lähtisikään kuulumispinoa purkamaan... Aivan liian paljon asiaa on jäänyt odottamaan, että saan kirjoitettua ne ylös. Pääasiassa hemi-maaliskuun vaihteessa olen ratsastanut Tangolla, mutta Viivinkin selässä on tullut käytyä peräti kahteen kertaan. Kahteen viikkoon en ole ehtinyt ratsastustunnille, vaan olen ratsastanut itsenäisesti. Rehellisesti sanottuna sen huomaa. Onneksi ratsastustuntien puutteen pääsee korjaamaan tällä viikolla, kun minulla on sovittu kaksi ratsastustuntia.

Maaliskuun ensimmäisenä kireä pakkanen nipisteli sormenpäissä ja poskissa. Säätä uhmaten päätin kuitenkin lähteä tallille. (Eihän reilu pakkanen ole mikään este kunnon hevosharrastajalle, vai kuinka?) Toppahousuni eivät olisi millään venyneet ratsastamiseen satulan kanssa - ehkä paras tekosyy päästä ratsastamaan ilman satulaa! Viivikin sai päällensä loimen, tosin lähinnä sen takia, että oma takamukseni ei olisi ratsastuksen jälkeen ihan hevosenkarvoissa. Idea hyvä, toteutus ei niinkään. Sen sain huomata pian, kun kaulakappaleen tarrakiinnitys ei meinannut pitää. Vauhdissa lepattava kaulakappale alkoi häiritsemään sen verran, että puolivälissä ratsastusta otin loimen kokonaan pois ja laitoin sen takaisin vasta loppukäynteihin.

Toppahousuni saivat komean karvakuorrutteen, mutta mikään ei enää häirinnyt koulutreenejämme. Minulle ilman satulaa ratsastaminen tarkoittaa automaattisesti kevyempää treeniä ja sitä, ettei hevosen tarvitse olla niin paketissa kuin satulan kanssa. Viivi saikin kulkea pitkässä muodossa ja rentona. Kovan pakkasen takia työskentelimme paljon käynnissä tehden pohkeenväistöjä ja avotaivutuksia. Väistöt ovat minulle itselleni hankalia ja oli ilo huomata, että ilman satulaa niiden ratsastaminen oli helpompaa! Viivikin taisi nauttia astetta rennommasta menosta.



Sunnuntaina sain puhuttua äitini mukaan tallille. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lämpötilakin oli noussut seitsemään pakkasasteeseen. Täydellinen maastoilusää! En edes ehtinyt ehdottaa maastokävelyä tallin omistajalle, kun hän heti tallille tullessani kysyi, haluaisinko lähteä Viivin kanssa pellolle kävelemään. Tietysti halusin, eli eikun Viivi sisälle harjattavaksi ja varustettavaksi.

Pian pääsimmekin lähtemään naapurin pellolle, jonne on aurattu kävelypolut pellon ympäri, äiti kävellen ja minä ratsain. Viivi oli suurimman osan matkasta rauhallinen ja katseli maisemia. Kerran se osoitti mieltään potkaisemalla, kun halusin pysähtyä odottamaan äitiä ja Viivi olisi halunnut lähteä täysillä kotiin. Pienistä erimielisyyksistä huolimatta Viivi tuntuu aina yhtä turvalliselta ja luotettavalta maastoratsulta. Käynnissä ratsastetun peltolenkin jälkeen pyörähdettiin vielä maneesissa ravaamassa ja laukkaamassa. Maneesissa ollut suomenhevosvarsa oli Viivin mielestä hirveän pelottava ja sille piti vähän uhitella luimimalla ja potkimalla. Pian Viivi kuitenkin rentoutui ja se liikkui itseasiassa todella kivasti.


Maanantaina pääsin nousemaan Tangon selkään. Tallissa ja taluttaessa Tango osaa olla todella ärsyttävä, mutta ratsastaessa se oli parempi kuin aiemmilla kerroilla. Koko hevosen olemus muuttuu selkään noustessa sellaisesta ärsyttävästä muulista ihan oikeaksi ratsuksi. :D

Kuvat Tangosta on otettu 25.02, kun olin ratsastanut sillä vasta muutaman kerran. Parissa viikossa yhteistyömme on onneksi ottanut pienen askeleen eteenpäin. :D Kuvista kiitokset Iidalle.


Jos ei muuta, niin ainakin minulla on ollut hauskaa. Luonnollisesti Tangon mielipide on hieman erilainen.
Ratsastaessa minä tykkään Tangosta. Se on niin erilainen kuin Viivi tai Cuma (miten hevosten persoonissa voikaan olla niin monta ääripäätä!) ja sillä ratsastaessa täytyy huomioida aivan eri asioita kuin vaikkapa Viivin kanssa. Tangon ratsastettavuuteen vaikuttaa hirveän paljon esimerkiksi se, miten kannan käteni. Jos en kanna käsiäni tarpeeksi, Tango jännittyy. Luultavasti se nyrkkieni paikka vaikuttaa myös tuntumaan niin, että herkkänä hevosena Tango reagoi pieniinkin muutoksiin melko voimakkaasti.

Tehtiin maanantaina Tangon kanssa ihan yksinkertaisia asioita, kuten aiemminkin. Teimme käynnissä väistöjä ja pysähdyksiä. Ravissa teimme temponvaihteluita pikkuravin ja keskiravin välillä ja laukassa yritin vain saada askellajin pyörimään kunnolla ja Tangon tulemaan siinäkin askellajissa läpi. Lopulta onnistuin ja Tangon laukka tuntui kuin olisi keinutuolissa istunut. Tangolla ratsastaminen on vähintään yhtä palkitsevaa kuin Cumalla. Tykkään siitä, että hevonen reagoi apuihini melko voimakkaasti, niin hyvässä kuin pahassa, joka helpottaa minua huomaamaan hetket, jolloin ratsastan oikein.




Siinäpä tiivistetysti viime viikkojen kuulumiset. Nyt jatkan nettikauppojen selaamista ja yritän etsiä itselleni uudet ratsastushousut. :)

2 kommenttia:

  1. Tuo on kyllä mahtavaa, kun pääsee ratsastamaan erilaisilla hevosilla! Tämän sain itsekin todeta hetki sitten :D
    Mutta hei, tää oli kiva postaus! Mukava lukea sun kuulumisia! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, eri tyylisillä hevosilla on aina erilaista opetettavaa ja annettavaa kuin niillä tutuilla ja turvallisilla. :)

      Poista

Cuma ja Viivi eivät ole omiani, vaan ratsastuskoulun hevosia. :)