tiistai 13. maaliskuuta 2018

Ympyröillä pyöriminen loppuu nyt!

Sunnuntai-iltana minulla oli taas dressagetreffit Tangon kanssa. Olen suhtautunut Tangoon tässä kuukauden ajan vähän ristiriitaisin fiiliksin - se on tallissa hoidettaessa todella ärsyttävä, mutta heti maneesille päästyämme käyttäytyy kuin enkeli. Sunnuntaiset onnistuneet treenit saivat hymyn leviämään korviin asti ja toteamaan, että ehkä fiilis ratsastaessa voittaa sen hoitaessa tulevan fiiliksen.

Tuttuun tapaan talutin Tangoa alkukäynneiksi ja pian selkäännousun jälkeen keräsin jo ohjat tuntumalle ja lähdin taivuttelemaan Tangoa käynnissä ympyröillä ja suoralla. Ympyrällä pyysin sitä väistämään takaosallaan ympyrän uran ulkopuolelle ja pitkillä sivuilla ratsastin sulkutaivutuksia pyytäen Tangolta takaosaa uran sisäpuolelle. Oikeaan kierrokseen se oli sekä väistöissä että suluissa oikein hyvä, mutta vasemmassa kierroksessa Tango olisi halunnut ravata sulkutaivutusten sijaan. Se on vasemmalle muutenkin vähän jäykkä ja uralla tehdyissä sulkutaivutuksissa se vielä korostui.

Kun Tango oli käynnissä ihan ok, päätin siirtää sen raviin. Muutaman ensimmäisen kierroksen ajan Tango oli ihan kauhean tuntuinen ratsastaa. Käynnissä se ei ollut vastustellut asetusta, mutta ravissa se vastusteli sitten käynninkin edestä. Tango oli jännittynyt ja jäykkä, eikä yhtään sellainen kuin edellisellä ratsastuskerralla.

Kuvat eivät ole tuoreita. Ne eivät täysin vastaa tekstin sisältöä eivätkä anna kuvaa siitä, millainen Tango oli sunnuntaina ratsastaa. :D Laadustakin on jouduttu tinkimään, sillä kuvat ovat kuvakaappauksia videolta.
Päättäväisesti jatkoin taivuttelua ravissakin. Tein väistöjä ja sulkutaivutuksia keskihalkaisijalta kohti uraa. Yllätyin siitä, kuinka sulkutaivutuksissa ravin tahti oli paljon tasaisempi kuin väistöissä. Oikealle tehtävissä väistöissä Tango oli jäykkä. Tuntuu, ettei se oikein kuuntele vasenta pohjettani enkä siksi saa Tangoa väistämään tarpeeksi jyrkästi. Pikkuhiljaa väistöt alkoivat onnistumaan ja lisäsin tehtävään avotaivutuksia pitkillä sivuilla. Tango alkoi tuntua tässä vaiheessa paljon paremmalta. Se oli oikeaan kierrokseen jo rento, vasempaan (eli siihen hankalampaan) kierrokseen kaikki oli vielä hakusessa.

Ajattelin, että on riski nostaa laukka siinä vaiheessa, kun Tango ei vielä ole ravissa läpi. Nostin laukan silti ja onneksi nostinkin. Tein ensin ravi-laukka-ravi siirtymisiä ja Tango oli todella hyvän tuntuinen siirtymisissä, varsinkin pyytäessäni laukkaa se reagoi hyvin. Pidätteet menivät hetkittäin kuuroille korville, mutta pääasiassa Tango kuunteli niitäkin. Yhtäkkiä päätin kokeilla sulkutaivutuksia laukassa. Jos Tango kerran osaa sulut ravissa, miksei se osaisi laukassakin? (Ja noh, jälkikäteen netistä tarkistettuna laukkasulut kuuluvat sille tasolle, mihin Tango on koulutettu.) Heti keskihalkaisijalle kääntäessäni Tango tuntui tietävän, mitä siltä pyysin. Se innostui laukkasuluista aivan valtavasti kaahottaen hetkittäin laukassa hieman holtittomasti, mutta se teki älyttömän hienoja sulkuja!

Liikettä näyttää löytyvän, vaikka Tango ei olisikaan "läpi".
Itse olin vähän pihalla siitä, mitä olisi pitänyt tehdä. Olen harjoitellut laukkasulkuja ratsastustunneilla ympyrällä eri hevosen kanssa, joten itseäni yllätti se, että osasin ratsastaa niitä nyt keskihalkaisijalta kohti uraa. Tangon innostuttua luulin tehneeni virheen, sillä epäilin tosissani, etten saa sitä enää rauhoittumaan. Tango osoitti tyhmät ennakkoluuloni vääräksi olemalla laukan jälkeen raviin siirtymisissä superkevyt kädelle ja se kantoi itsensä rehellisesti kumpaankin suuntaan.

Sunnuntain avainsana oli siis laukkasulut. Ei mikään ihme, ettei Tango ole aiemmin jaksanut työskennellä kanssani, kun en ole vaatinut siltä tarpeeksi vaativia asioita. ;) Heti, kun liikkeiden vaatimustaso nousee, alkaa Tangostakin irrota mageita askeleita. Kokenut hevonen opetti minulle sunnuntaina, ettei kehitystä tapahdu, jos ei uskalla ottaa riskejä ja kokeilla jotain haastavampaa. Tämä pitäisi pitää mielessä vielä Viivin ja Cumankin kanssa...

Ympyröillä pyöriminen loppuu nyt!

Näitä kuvia katsoessa jalustimeni näyttävät hieman lyhyiltä. Sunnuntaina pidensin niitä reiällä siitä, mitä tässä kuvassa näkyy ja pääsin paljon paremmin istumaan satulaan!

2 kommenttia:

  1. Tästä kirjoituksesta välittyy tuo fiilis, minkä ratsastus sulle aiheutti! Mahtavan kuuloista! Onnistumiset ovat kyllä tässä lajissa ja jo pienilläkin oivalluksilla ja onnistumisilla voi saada syyn hymyillä koko loppupäivän :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kivasta kommentista!
      Kaikki oivallukset ja ahaa-elämykset ovat kyllä parasta, mitä hevosharrastuksella on tarjota. :)

      Poista

Cuma ja Viivi eivät ole omiani, vaan ratsastuskoulun hevosia. :)