sunnuntai 29. huhtikuuta 2018

Istu hiljaa ja nauti

Keskiviikkona sain ratsastustunnille ratsukseni Viivin. Pitkästä aikaa olin erittäin mielissäni saadessani Viivin tunnille, sillä sunnuntaina itsenäisesti ratsastaessani se oli todella hyvä. Useamman viikon kestänyt kiima on selvästi mennyt ohitse ja Viivi on tekee taas mielellään töitä. Oli ilo huomata heti alusta asti, että Viivi itse liikkui pohkeen edessä ja oli valmiina vastaanottamaan apuja.

Alkuverryttelyiksi teimme ravissa ympyrällä ympyrän pienentämistä ja suurentamista niin, että aina ympyrää pienentäessä myöskin asetusta tuli lisätä. Oikeaan kierrokseen Viivi tuntui jäykältä eikä oikein halunnut asettua saati taipua. Ympyrää pienentäessä ratsastettiin ulkopohkeella etuosaa takaosan "edelle" ja sitten taas ympyrää suurentaessa lähdettiin ratsastamaan sisäpohkeella takaosaa ulommalle uralle niin, että hevonen joutui väistämään sisätakajalallaan kunnolla ristiin. Oikeaan kierrokseen Viivi ei oikein halunnut väistää. Se tuntui vähän kuurolta sisäpohkeelle ja reagoi vasta kun näpäytin sitä napakasti raipalla.

kuvat c. Jenna Vahviala

Alkuverryttelyiden jälkeen siirryimme toiseen tehtävään, jossa pitkille sivuille piti ratsastaa muutama askel keskiravia ja otta takaisin harjoitusraviin ennen kuin hevosen muoto lässähtää. Lyhyillä sivuilla piti koota, mutta Viivi oli niin hyvin "paketissa", että ratsastuksenopettajani käski vain nauttimaan matkasta lyhyillä sivuilla, "ole hiljaa äläkä tee mitään lyhyillä sivuilla, nauti kyydistä kun se on nyt noin hyvä." Tämän kuuleminen oli jotenkin hassua, sillä usein ratsastuksenopettajani ennemmin pyytää minua lopettamaan matkustelun kuin aloittamaan sen. Lyhyillä sivuilla aloinkin vain istua hiljaa ja tunnustelin, miltä Viivi tuntui. Ja se tuntui hyvältä. Se oli todella kevyt edestä, vastaanottavainen avuille ja kulki "tiiviissä paketissa". Viime aikoina Viivi on ollut todella hankala koota ja saada se liikkumaan takajaloillaan, mutta nyt se liikkui todella nätisti oikein päin.

Keskiravit lähtivät todella hyvin, oikein tuntui miten Viivi työnsi muutaman askeleen takajaloillaan. Tämäkin vain silloin, kun uskalsin reilusti koota sitä kulmassa ennen pitkää sivua enkä päästänyt keskiravissa ohjaa pois kuten minulla on usein tapana tehdä. Viivi kaipaisi vielä paljon voimaa, sillä 3-4 askeleen jälkeen muoto valuu pitkäksi eikä Viivi enää työnnä takajaloillaan kunnolla. Pitäisi itsenäisestikin treenata keskiraveja tekemällä niitä muutaman askeleen verran sillä ajatuksella, että haetaan askelissa enemmän määrää kuin laatua. Eiköhän sitä voimaakin ala pikkuhiljaa tulla takaosaan, jotta Viivi jaksaisi laadukasta keskiravia esimerkiksi koko pitkän sivun verran.


Tunnista jäi käteen todella hyvä fiilis! Viivi oli ihan huikean hyvän tuntuinen ratsastaa useamman viikon huonon jakson jälkeen. Tunnilla sain pitkästä aikaa kunnolla motivaatiota ratsastaa ja treenata Viivin kanssa ja ilmoittauduinkin tunnin jälkeen kouluvalmennukseen. Siitä kuitenkin lisää myöhemmin. ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Cuma ja Viivi eivät ole omiani, vaan ratsastuskoulun hevosia. :)