torstai 12. huhtikuuta 2018

Tämähän sujuu kuin tango...

Launtaisissa treeneissä oli paljon hyvää ja sitten oli saman verran huonoa. Ratsastuksesta jäi päällimmäiseksi fiilikseksi se, että minun ja Tangon yhteistyö on harpannut ison askeleen eteenpäin ja Tangolla ratsastaminen tuntui ensimmäistä kertaa alusta loppuun saakka kivalta. Ensimmäistä kertaa voin rehellisesti sanoa tykkääväni tuosta hevosesta.

Kaikki kuvat c. Jenna Vahviala
Alussa Tango oli jännittynyt kuin viulunkieli. Se pelkäsi maneesissa kuvaamassa ollutta Jennaa, omaa kakkakasaansa ja niin edelleen. Siinä vaiheessa kun Tango jännittyy, sitä on vaikea ratsastaa. Jännittyneenä Tango onnistuu jotenkin blokkaamaan kaikki antamani avut eikä se silloin myöskään reagoi niihin. Ravin tahti oli todella tikittävää.

En tiedä, mistä sain idean ratsastaa "keskiravia" alkuverryttelyissä, mutta idean toteuttaminen käytännössä kannatti. En varsinaisesti pyytänyt Tangoa keskiraviin, vaan painostin sitä jalalla liikkumaan reilusti eteen. Ohjilla pidin suuhun samalla kunnon tuntuman. Ikään kuin annoin Tangolle raamit, joissa sen tuli liikkua. Alussa tämä auttoi Tangoa rentoutumaan ja tulemaan niin sanotusti "läpi". Ravin tahti oli vielä tässä vaiheessa turhan reipas, mutta Tango oli rento ja ratsastettavissa.

Tässä ja alemmassa kuvassa Tango on vielä selvästi jännittynyt, mutta parempi kuin ensimmäisissä raviaskeleissa.



Tässä kuvassa Tango näyttää jo paljon rentoutuneemmalta. Sen muoto on matalampi ja askeleeseen on tullut tietynlaista vetävyyttä.



Vähänkään normaalia isommassa ravissa istuntani virheet korostuivat järkyttävästi. Näitä ongelmia en ole huomannut Viivin enkä Cuman kanssa ja niiden esiin tuleminen Tangon kanssa on ollut mielestäni hieman outoa. Kuten postauksen kuvistakin näkee, istuntani on hyvin etukenoinen ja jalkani seilaa missä sattuu. Minun pitäisi keskittyä pitämään jalkani paikallaan (ehkä pidentää jalustimia reiällä, jos se auttaisi) ja sitten istumaan suorassa. Luulen etukenon olevan seurausta siitä, että jalkani seilaa lähempänä hevosen häntää kuin satulavyötä... Jalka liian takana, nenä liian edessä, keskimäärin siis istun ihan oikeassa kohtaa. No, jos ei kuitenkaan ajatella näin.

Toinen iso virhe istunnassani on yleisesti istuntani harjoitustavissa. Tangon ravin muoto kärsii harjoitusravissa, kun en osaa istua pomppimatta (käytä vatsalihaksia t. Jenna), enkä näin ollen pysty käyttämään apujani kunnolla. Se, etten osaa hyödyntää vatsalihaksiani, ei ole ainoa ongelma. Minun pitäisi myös pystyä joustamaan selästäni ja istumaan harjoitusravissakin pehmeästi. Pieniä pätkiä istun hyvin, suurin osa ajasta kannattaisi varmaan keventää. Toisaalta kevyessä ravissa ratsastaminen ei kuitenkaan auta minua istumaan harjoitusravissa. Täytyykin vain otta itseä niskasta kiinni ja istua syvälle satulaan ja ottaa ne vatsalihakset käyttöön. Siitäkin huolimatta, että se tuntuu mahdottomalta.



Tangon keskiravi on jotenkin suloista. Etujalat ojentuvat suoraksi eteen ja takajalkojen liike näyttää hassulta. :D



Summa summarum, ravissa menee hyvin, muu ei toimikaan niin hyvin. Käynti on todella hyvän tuntuista sitten, kun ravissa hevonen on saatu avuille ja läpi. Takajalkojen askellus tuntuu selkeästi omassa takapuolessa, kun herra Principe liikkuu koko kroppansa läpi ja on rauhassa. Eli ei, käynti ei parane pelkästään kävelemällä vaan siihen liittyy paljon muutakin, kuten se, että hevosen täytyy olla rentona ja kuunnella apujani. Laukasta - tai sen toimimattomuudesta - voisin kirjoittaa kokonaisen postauksen. En saa Tangoa laukassa yhtään läpi, se kuuntelee laukassa pohjeavut, mutta ei pidätteitä. Se kaatuu ympyröillä sisälavan päälle, enkä osaa korjata tätä ongelmaa itse. Takapuolessa tuntuu, että laukka pyörii, mutta todellisuudessa se ei taidakaan pyöriä.

Laukkaa pitää ehdottomasti vielä harjoitella ja siihen pitää saada joku ratkaisu. Hyvä idea olisi tietysti mennä Tangon kanssa oman opettajani tunnille neuvottavaksi. Saa nähdä, milloin tämä toteutuu. Kokonaisuudessaan Tango oli ratsastaessa lauantaina todella hyvä, mutta tallissa sen käytöstavat ovat edelleen vähän hakusessa. Nykyään sentään pääsemme ilman ulkopuolista apua ulos tallista, joskin hirveällä vauhdilla, mutta kuitenkin. Edetään tästä pikkuhiljaa eteenpäin, jospa se meidän välinen yhteys alkaisi joskus toimimaan pätkimättä. :)

Postauksen lopussa olevalla videolla liikkuvaa kuvaa meidän menosta!







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Cuma ja Viivi eivät ole omiani, vaan ratsastuskoulun hevosia. :)