perjantai 6. huhtikuuta 2018

Tammaongelmia


Koeviikko on viimein ohitse ja ehdin istahtaa koneen ääreen kirjoittamaan treeneistä Viivin kanssa. Torstaina 29.3 Viivi oli kaikkea muuta kuin hyväntuntuinen ratsastaa. Se ei reagoinut pohjeapuihin ja oli kaikin puolin oudon tuntuinen ratsastaa. En osaa kuvailla sitä, millä tavalla Viivi oli outo, se vain oli. Kun ratsastaa jollain hevosella paljon, oppii tuntemaan sen niin hyvin, että pienetkin muutokset huomaa selvästi.

Sunnuntainakaan Viivi ei ollut vielä oma itsensä. Se oli paljon parempi kuin torstaina, mutta edelleen hidas pohkeelle. Laitoin jalkaan jopa kannukset, jotta saisin Viivin reagoimaan pohkeeseen terävämmin. Ne auttoivat jonkun verran, ja sunnuntain suurimmaksi ongelmaksi muodostui se, että Viivi oli todella painava kädelle. Kun pyysin sitä nostamaan päätään ylöspäin ja kantamaan itsensä, sain reaktioksi vain sellaisen "haista sinä v*" -ilmeen ponilta, jonka jälkeen se nyppäisi päänsä ylös. Sunnuntaina meitä kuvaamassa ollut ystäväni Lotta kiteytti treenin kulun toteamalla, että Viivi vaikutti siltä, ettei sitä kiinnostanut kuunnella apujani. Siltä se selkäänkin tuntui.

Kuvat on otettu sunnuntaina 1.4. c. Lotta S.



Torstaina puhuin Viivin outoudesta meidän tallityöntekijälle ja maanantaina tallin omistajalle. Ensiksi mainittu sanoi seuraavansa Viivin käytöstä seuraavat päivät, omistaja totesi suoraan, että kyseessä taitaa olla kevään ensimmäinen kiima. Nyt jälkikäteen ajateltuna mietin, miksi en heti tajunnut. Tuollainen Viivi on aina ollut kiimassa, vähän sellainen "älä viitsi komentaa" -asenteella liikkuva otus, joka ei oikein tykkää reagoida pohjeapuihin kuin mahdollisesti pukittamalla. Sarahahissani ehdittiin jo spekuloida kaikenlaista epäsopivista satuloista ja muista varusteista. Kuten jo silloin instagram-storyyni mainitsin, Viivin satula on sopiva eikä vika ole siellä. Epäsopivan satulan kanssa Viivi ei suostu liikkumaan ja nyt kevättalvella se sai takaisin vanhan satulansa, jonka kanssa se liikkuu paljon paremmin kuin vanhalla satulalla eikä enää pukita, kun pyytää eteenpäin.

Keskiviikkona ratsastustunnille mentäessä tuntilistassa luki iloinen yllätys: Viivillä tunnille ensimmäistä kertaa tänä vuonna! Viimeksi olen mennyt tunnilla Viivillä muistaakseni marraskuussa... Alkutunnista Viivi tuntui hitaalta jalalle ja vähän painavalta kädelle. Itsekin sain opettajalta palautetta, että pitäisi rentouttaa kädet. Tehtiin juuri sopivasti meille sopivia harjoituksia, joilla sain Viivin hyvin kevenemään edestä ja vähän nopeammaksi jalalle. Keskityimme koko tunnin tekemään kokoamisia kaikissa askellajeissa.



Ensin käynnissä koottiin suoralla uralla, kulmissa ratsastettiin "normaalia" käyntiä ja jokaisen sivun keskelle ratsastettiin voltti keskikäynnissä. Mielestäni tämä tehtävä ei sujunut kovin hyvin, sillä Viivi oli vähän hidas jalalle, eikä keskikäynnistä löytynyt sellaista tuttua tarmokkuutta. Jatkoimme ravissa samaa tehtävää, jolloin tehtävä onnistuikin paljon paremmin. Volteista ratsastin vähän tarkoituksettoman isoja, mutta mikä tärkeintä, Viivi tuntui koko ajan tasaiselta eikä sen ravin tahti vaihdellut koko ajan. Kokoamisten jälkeen ohjastuntumakin keveni mukavasti.

Myötälaukkakokoamisten ja pohkeenväistöjen jälkeen tehtiin vielä vastalaukka-käynti -siirtymisiä, joissa emme olleet vahvimmillamme Viivin kanssa. Laukannostot olivat todella siistejä, sain Viivin laukkaa koottua hyvin istunnalla, mutta käyntiin siirtymisessä oltiin taas hitaita. Vaikka Viivi ei enää painanut kädelle, se ei ollut ihan hereillä ja reagoi käyntiin siirtäviin pidätteisiin muutaman askeleen viiveellä. Muutamien napakoiden pidätteiden jälkeen laukka-käynti siirtymiset sujuivat ilman turhia raviaskeleita ja pehmeästi. Tunnin loppuessa jäi sellainen fiilis, että Viivi antoi kaikkensa, kuten se normaalisti tekee. (ja siltä se tunnin jälkeen näyttikin...) Kiimakin taisi karata jonnekin, liekö pakoon huonoa säätä. ;)

Eli tiivistetysti viime aikojen kuulumiset: tammaongelmia.



2 kommenttia:

  1. Tuo on kyllä hassua, miten paljon kiima voikaan vaikuttaa hevosen ratsastettavuuteen! Toivottavasti tuon oudon syyn käytöksenä tosiaan oli kiima! :)
    Tää oli taas oikein kiva postaus lukea! :)

    welifedream.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kyllä! Varsinkin Viivin kiima tulee aina ratsastaessa tosi negatiivisella tavalla ilmi... Vaikka Cumakin on tamma isolla T:llä niin sillä ratsastaminen on kiimasta huolimatta kivaa. :D

      Maanantaina Viivi oli taas täysin oma itsensä, joten taidettiin päästä aika "vähällä" nyt!

      Poista

Cuma ja Viivi eivät ole omiani, vaan ratsastuskoulun hevosia. :)